keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

John Boyne Kuudes mies









John Boyne (1971) on irlantilainen kirjailija. Boyne on opiskellut englantilaista kirjallisuutta Trinity Collegessa Dublinissa ja luovaa kirjoittamista Norwichissa. Boyne on kirjoittanut yli 70 novellia, seitsemän romaania ja kolme nuortenkirjaa. Häneltä on suomennettu muun muassa Poika raidallisessa pyjamassa (2008), Kapina laivalla (2009), Tarkoin vartioitu talo (2011) ja Leijuva poika (2014).


Kuudes mies on kirja, joka tempaa mukaansa, joka on luettava ilman keskeytyksiä. Kirjan alussa tarinan minäkertoja eli Tristan Sadler matkustaa Lontoosta junalla Norwichiin palauttaakseen Marian Bancroftin veljelleen kirjoittamat kirjeet. Tarina kulkee pääosin 1916-1919 välisessä ajassa, mutta kirjan loppukohtaus tapahtuu 1979 Lontoossa.


Kirjan teema on syyllisyys, syyllisyyden taakan kanssa eläminen, ystävyys ja sen rajat. Sota ei genrenä ole lajini, mutta Boyne huolehtii lukijansa pois sodan hirveyksien keskeltä ja sotatantereilta. Marianin veli, Will Bancroft oli Tristanin sotakaveri ensimmäisessä maailmansodassa. Kirjeiden palautus ei ole Tristanin perimmäisin syy tapaamiseen, vaan teon motiivi on paljon raskaampi, ja hän haluaisi vapautua tuosta taakasta. Will ei palannut taistelukentiltä kotiin. Hän hylkäsi sotatantereet ja julistautui absoluuttipasifistiksi, joka ei ole valmis työskentelemään edes sairaaloissa, pääesikunnassa tai paarien kantajana kentällä. Kieltäytymisen takia Will teloitettiin petturina. Pelkuruus ja petturuus tuotti suunnattoman häpeän koko Bancroftin perheelle. Tavallaan Tristaninkaan elämässä ei toteutunut perinteinen kotiinpaluu, sillä hän erehtyi nuorena sovittamattomaan tekoon.


”Et ollut enää hänen veljensä sen enempää kuin olet minun poikani. Tämä ei ole sinun perheesi. Sinulla ei ole tänne enää mitään asiaa. Olisi parasta meille kaikille jos saksalaiset ampuisivat sinut kuoliaaksi heti kättelyssä”.
Hän veti oven kiinni heti nenäni edestä ja kääntyi pois. Katselin kun hän seisahtui hetkeksi myyntitiskin eteen ja tutkiskeli lihavalikoimaa, laskeskeli päässään ja katosi sitten takaisin kylmähuoneeseen, pois elämästäni ikuisiksi ajoiksi.

Toisaalta kotirintamalla on myös omat kasvonsa, eikä sinne jääneetkään miehet voi juhlia sankaruudesta, sillä kelpaamattomuus ja pelkuruus hävettää sekin. Willin isä on kirkkoherra, joka tuntee suunnatonta häpeää. Kirkkoherra kysyy Sadlerilta, voiko tämä kuvitella: ”Millaista on saada kuulla ettei oman pojan, joka hänkin on uhrannut henkensä maansa edestä, nimeä voi kaivertaa kiveen, koska hän oli pelkuri, koska hän ei ollut tarpeeksi isänmaallinen, koska hän petti meidät kaikki?
Millaista on kuulla tuollaisia sanoja pojasta, jonka on itse kasvattanut, jota on kantanut harteillaan jalkapallo-otteluissa, jonka on ruokkinut ja pessyt ja kouluttanut? Se on hirvittävää, herra Sadler, sitä se on. Hirvittävää.”


Tristan kertoo Marianille hänen ja Willin ystävyydestä, joka kesti Aldershotin koulutuskenttien viereisistä vuoteista Pohjois-Ranskan taisteluhautoihin. Sadler lähtee sotaan alaikäisenä, 17 vuotiaana. Boyne kertoo kahden kaveruksen läheisestä ystävyydestä ja sen tuoman tuskan täyttämistä hetkistä silloin ja läpi koko elämän.


Kirjan loppukohtaus on ainutlaatuisen upea ja raju. Tristan kohtaa 81-vuotiaana Marian vielä uudelleen kuudenkymmenen vuoden jälkeen. Hetki välittyy lukijalle huikeana kohtaamisena, jossa Tristanin ja Marianin dialogi kuljettaa heidät läpi kummankin elämänvaiheiden. Tristan Sadler, palkittu kirjailija löytää sovinnon itsensä kanssa.


Olen lukenut tänä keväänä ja kesänä järkälemäisiä tiiliskiviä Tiklin tavoin. Joidenkin kohdalla olen miettinyt tiivistämisen tarvetta, tosin Tikli on paksuutensa ansainnut. Boynen kuudes mies olisi saanut olla jopa paksumpi, en tarkoita, että siinä olisi vajavuutta, vaan joissakin lukemissani olisi ollut tarvetta tiivistämiseen. Boynen tapa kirjoittaa ei ole kuvaileva, vaikka hän välittää todentuntuisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeistä palautumisen ajankuvaa. Viimeinen luku on lyhyt tai sitten ei, jos koko tarina kulkee vääjäämättömästi sitä kohti.


John Boyne Kuudes mies
Bazar 2013. Kotikirjasto.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli mielestäni viime vuoden lukemistani käännöskirjoista kolmen parhaan joukossa. Todella hieno lukukokemus, traaginen ja surullinen.

    VastaaPoista
  2. Irlantilaisten kirjailijoiden tuotantoa en ole viime aikoina juurikaan lukenut, tämä alkoi kiinnostaa! Kiitos!

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!