lauantai 26. heinäkuuta 2014

Michael Mortimer Neitsytkivi






Michael Mortimer on Daniel Sjölinin ja Jerker Virdborgin yhdessä käyttämä salanimi. Daniel Sjölin (1977) on kirjailija, televisiojuontaja ja kirjallisuuskriitikko. Jerker Virdborg (1971) on julkaissut novellikokoelman ja useita romaaneita. Neitsytkivi (Jungfrustenen 2013) on suunnitellun kirjasarjan ensimmäinen osa. Kirjan on suomentanut Anu Koivunen. Sarjan toinen osa Fossildrottningen ilmestyi Ruotsissa toukokuussa 2014.

Neitsytkivi on jännityskirja, seikkailuromaani ja kryptonsaaga. Kirjan tempo on varsin vauhdikas ja tapahtumakylläinen. Kirjan päähenkilö on 24-vuotias opiskelijatyttö. Alma ja Manfred ovat kasvattaneet tyttärentyttärensä Idan. Idalle on annettu ymmärtää, että hänen äitinsä Eva olisi kuollut, mutta kirjassa annetaan vihjeitä muustakin.

Niin ironista kuin se on, selvisin ensimmäiset vuodet sairauteni ansiosta. Ajattelin että minun pitää ensin saada tilani vakiintumaan ja vasta sitten voin tulla hulluksi. Niin otin yleensä keppini ja kävelin hoitopaikoilleni, kuten niitä paikkoja kutsuin. … Pitää myös muistaa, että olen koko aikuisikäni elänyt maailman kauneimman tähtitaivaan alla, täysin valosaasteen ulottumattomissa. Se herättää kunnioitusta maailmankaikkeutta kohtaan. Päivisin voi taivaalla nähdä vahvoja hiirihaukkoja, kesällä ympärilläni on suunnaton vehreys, lukemattomia kettuperheitä ja notkuvia omenapuita.

Ida on päässyt Tukholmaan Karoliiniseen instituuttiin opiskelemaan biofysiikkaa. Yllättäen isoäiti Alma soittaa Moskovasta:


”Me tarvitsemme apuasi, Ida. Toivottavasti pystyt auttamaan.”…
”Mikä nyt on niin kamalan tärkeää, että siihen tarvitaan minua”
”Sinun pitää hakea yksi juttu.”


Pian Ida huomaa olevansa Nobel-juhlissa ja hän saa Nobel-palkinnon voittajalta Anatoli Lobovilta Solanderin kirjeen ja Neitsytkiven. Maagisia ominaisuuksia sisältävää kiveä tavoittelevat myös muutkin. Luovutuksen yhteydessä Anatoli Lobov kuolee, pian Idaa aletaan etsiä murhaajana. Tästä alkava seikkailu vie Idan Tukholmasta Haaparantaan, Ounasjokivarteen Suomen Lapin kautta aina Venäjälle. Mukaan on mahdutettu joukko historian henkilöitä: Carl von Linné, Daniel Solander, James Cook, Niels Bohr, Frank Sinatra, Greta Garbo sekä joulupukki. Miten Linné olisi suhtautunut osaansa tai erakkomainen GG?

”Aion muuttaa huomenna sisustusta”, GG keskeytti. ”Ja silloin pitää kaiken olla valmiina. Haluan ne mukaani nyt saman tien.
”Suosittelen teitä tekemään niin kuin hän sanoo”, Stephenson sanoi ystävällisesti.
Hän kirjoitti selvällä käsialalla käyntikorttiin: THIS IS GRETA GARBO…
Apulainen ei vastannut kysymykseen vaan luki korttiin kirjoitettua nimeä.
”Ja kuka se on?”
Toinen kohtaus New Yorkin Keskuspuistossa:
”Mutta Gee Gee”, Stephenson sanoi, ” ei täällä voi poimia kukkia.”
”Kyllä voi”, GG vastasi ja yskäisi, ”minä voin.”
Alma on saanut 1950-luvulla Neuvostoliitossa jotain, jota ei tarkemmin selvitetä. Neitsytkivessä liikutaan nanotekniikan, geenimuuntelun ja mutaatioiden parissa joka lienee siirtynyt myös Evalle. Ida pakenee vanhaan kotiinsa ja tärkeäksi henkilöksi jatkossa nousee naapurin Lasse. Hän tuntuu tietävän Alman asioista paljon. Pakoreissuun mahtuu susien salametsästystä, venäläistä prostituutiota, mutanttilokkeja ja kraakkuja.


Jungfrustenen sai arvostelua osakseen ilmestyessään kotimaassaan ja kirjantekijän pseudonyymi aiheutti arvailuja. Kirjan toimitustyöhön on jäänyt meilläkin outouksia. Muun muassa sivulla 90 sekoitetaan Marina ja Martina, vastaavasti sivulla 352 on Lasse Mikaelin sijasta. Totta kai, jos saan käsiini kirjan, jossa vilahtelee kasvien tieteellisiä nimiä toinen toisensa jälkeen, niin tottahan toki etsin virheen. Sivulla 449 on Picea abien (po. Picea abies). Sivulla 450 todetaan. ”Täällä on paljon kuusia, isoja melkein ikimetsää. Se tarkoittaa, että maa on kalkkipitoista.” (Kuusihan ei ole mikään kalkin indikaattorilaji.) Hetkeä myöhemmin: ”Täällä on varmasti paljon … sieniä.” … ”Jaa-a kaikenlaisia. Ehkä jopa joitakin harvinaisia. Vaikka niitä, mitä ne olivatkaan … männyntuoksuvalmuskoita? Niitä joista Tukholmassa maksetaan ainakin 13.000 kruunua kilolta. Ja Tokiossa.” (Sienen nimi on tuoksuvalmuska ja se ei kasva ikikuusikossa kuusen vaan männyn seurassa). Nimi ei ole koskaan oikein.


Linné tietenkin vahti löytöjään kuin haukka, ja lisäksi hän oli luonteeltaan erittäin turhamainen ja mahtaileva. Kerran hän sai hermoromahduksen, kun mitätön pieni keltakannusruoho uhkasi hänen teennäisjärjestelmäänsä. Hän nimittäin uskoi, että Jumala oli aikojen alussa luonut kaikki olennot, ja jos jostain löytyi pieni poikkeama, joka ei sopinut järjestelmään, hän meni sekaisin. Pieni keltainen kukkaparka nimettiin Roslagenin hirviöksi. Aluksi Linné tosiaan uskoi, että joku oli piloillaan kyhännyt kukan osista ihan vain häntä kiusatakseen.


Kirjoittajilla on riittänyt vauhtia vaarankin ohella: Tynnyristä syöksähti voimakas lieska, ja kun se rauhoittui liekeiksi, Lasse kaatoi tynnyriin lisää bensaa… Todellisuus on karannut paikoin tekijöiltä, sillä Suomesta ei mennä rajan yli koiravaljakolla. Olen itse kulkenut rajavyöhykettä, joten vaikka Ruotsiin ja Norjaan kävellään, niin toisin on itään.

Neitsytkiveä lukiessa mieleen tulee Dan Brownin Da Vinci -koodi ja Umberton Econ Ruusunnimi. Vauhdin ja tapahtumien suhteen tulee mieleen myös Salla Simukan trilogia. Neitsytkivi on osattava asettaa kehyksiinsä eli se aloittaa kuusiosaisen sarjan, mutta tekijät saavat jatkossa huolehtia, että lukija jaksaa raahautua perässä, olla takaa-ajettuna tai paeta. Kirjassa eletään joulunalusviikkoja ja varsinkin Suomen puolella tuntuu olevan hyvin lumista, kylmää ja susia laumoittain.


Neitsytkivi on hyvä ja nopeasti etenevä jännitysromaani, mutta sarjan kuusiosaisuus asettaa sille vaatimuksia! Linnéstä ja Solanderista kertovat tietolaatikot ovat irrallisia Wikipedia-lähteitä, mutta vähiten ymmärrän rakeisia kuvia. Sivujuonten kehittely mm. Tanskaan Bohriin on turhan pitkä. Kirjassa tulee esille naapuriemme asenne Suomen lumiseen talveen, kestävään jäähän jo lokakuussa ja susilaumoihin. Tarina jää tietenkin kesken koska se jatkuu. Neitsytkivi on antoisa seikkailuromaani ja odotan jatkoa, sillä kirjassa on paljon hyvää ja jännittäviä kohtauksia.

Michael Mortimer Neitsytkivi
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitollisuudella.

6 kommenttia:

  1. Hypistelin tätä juuri eilen kirjakaupassa käsissä ja mietin, että ostanko vai jätänkö hyllyyn. No, hyllyyn kirja jäi, mutta kiinnostus jäi. Aion tämän kirjan joskus vielä lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua häiritsee sarjat, en ole sarjojen lukija. Haluan lukea kirjan ja saada sen päätökseen. Siitä huolimatta tämä on hyvä seikkailu. Suosittelen.

      Poista
  2. Kummastelin itsekin noita nimien sekaanuksia, eli luin selvästi kirjaa tarkasti. Kuusi osaa tuntuu massiiviselta projektilta, myös lukijalle. Saa nähdä tuleeko seuraavia osia luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huono sarjojen lukija. Hunterin Etsijät oli itselleni ylläri, että se koukutti. Mortimer saattaa onnistua saamaan mukaan minut aiheellaan. Kuusi osaa on paljon.

      Poista
  3. Suhtauduin tähän kirjaan kamalan epäilevästi, mutta... oli se hieno. On sitten tullut tässä hehkuteltua ihmisille, että lukisivat, mutta palopuheet eivät ilmeisesti ole vielä toimineet. (Noh, kyllä joku päivä vielä onnistuu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin sarjan avauksesta, sehän on varsin vauhdikas. Toivottavasti tämä löydetään lisäosien myötä. Tämä on hyvin kerrottu tarina.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!